|
AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen Mikkelissä.
Tässä on Markon puhe
Arvoisat kuulijat, hyvät toverit!
Ensimmäinen neljännes vaalikaudesta on nyt takana. Palkansaajille vuosi on ollut jat-kuvaa kamppailua porvarihallituksen kanssa: Milloin on ollut uhattuna sunnuntai- ja ylityölisät, milloin oikeus solmia työehtosopimuksia, milloin työttömyysturva. Lista on pitkä. Sipilän porvarihallitukselle voi antaa loppuvaalikaudeksi vinkin: Nyt viimeistään on aika palata sopimisen tielle yksipuolisen sanelun sijasta. SAK-lainen ammattiyhdistysliike on kantanut kuluvan vuoden taisteluissa suuren vas-tuun. Me olemme pitäneet huolta siitä, että porvarihallituksen suunnitelmat määrätä pakkolaeilla työehdoista eivät toteutuneet. Me olemme pitäneet huolta siitä, että työ-paikoilla sovitaan asioista jatkossakin työehtosopimusten mukaan. Me olemme pitä-neet huolta siitä, että työntekijöiden ääntä kuullaan vastedeskin työelämään liittyvissä kysymyksissä. Me olemme pitäneet huolta siitä, että suomalaista sopimisen mallia ei ole tuhottu. Hyvät ystävät,
Olemme osoittaneet, että ammattiyhdistysliike on yhä voimissaan. Viime syyskuussa yli 300 000 palkansaajaa antoi äänensä kuulua vastalauseena porvarihallituksen pakkola-eille. Mielenosoituksessa Helsingin Rautatientorilla porvarihallituksen politiikalle nostet-tiin reilu 30 000 keltaista korttia. Tammikuun kihlauksen päivänä Tampereella noin tu-hat SAK-laisten liittojen luottamusmiestä lähetti saman viestin porvarihallitukselle. Ilman näitä voimannäyttöjä moni asia olisi nyt toisin. Olemme pystyneet vaikuttamaan sekä porvarihallituksen että Etelärannan työnantajaleiriin niin, että neuvotteluasetel-masta on tullut tasavertaisempi. Eduskuntavaalien jälkeinen uho on vaihtunut suhteel-lisen asialliseksi keskusteluksi. Me emme ole alistuneet sanelupolitiikalle, emme pakoil-le. Yhdessä olemme onnistuneet torjumaan ideologisen hyökkäyksen ammattiyhdistyslii-kettä kohtaan. Mutta vielä emme ole turvallisilla vesillä.
Nyt palkansaajien on nostettava rohkeasti esille omat työelämätavoitteensa liittokoh-taisissa työehtosopimusneuvotteluissa ja luoda sitä kautta vakautta ja ennustettavuut-ta yli 2 miljoonan suomalaisen palkansaajan talouteen. Porvarihallituksen ostovoiman laskemisen sijaan tarvitaan sitä vastoin vahvistavia elementtejä. Vain siten voidaan tur-vata kotimaisen kulutuskysynnän jatkuminen, joka samalla edistää ja vahvistaa koti-maista työllisyyttä.
Työmarkkinakeskusjärjestöjen toimesta syntyi karkauspäivänä keskitetty työmarkki-naratkaisu, jota on nimetty kilpailukykysopimukseksi. Se on neuvoteltuna eräänlaiseksi vaihtoehdoksi porvarihallituksen esittämille pakkolakiesityksille, jotka on toki jo todet-tu juridisesti oikeusoppineiden taholta mahdottomiksi viedä suomalaisella lainsäädän-nöllä eteenpäin.
AKT ei hyväksynyt työntekijöiden ja työnantajien välille syntynyttä, täysin epätasapai-noista keskitettyä työmarkkinaratkaisua, vaan on päättänyt edetä omalle, liittokohtai-selle työehtosopimuskierrokselle nykyisten sopimusten päättymisten jälkeen. Sopi-muksemme ovat voimassa ensi tammikuun loppuun saakka.
Miksi mm. AKT ja AKT:n yhteisöjäsenyhdistys Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY hylkäsivät keskitetyn neuvottelutuloksen?
Juuri sen epätasapainoisen tuloksen vuoksi. Neuvottelutulos sisältää Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n ja Suomen Yrittäjät SY:n vuosikymmenten tavoitteet suuressa mitta-luokassa. Otan muutaman esimerkin; neuvottelutuloksessa todetaan, että selviytymis-lausekkeen avulla yrityksessä voidaan tehdä huonoina taloudellisina aikoina paikallisia järjestelyjä ilman liittotason hyväksyntää. Minä luen sen puhtaasti siten, että tällä kir-jauksella pyritään murtamaan yleissitovia työehtosopimuksia paikallisesti, esimerkiksi työntekijöiden peruspalkkaa määräaikaisesti pudottamalla vaihtoehtona muun muassa lomautustilanteissa. Tällaiselle kehitykselle sanomme AKT:ssä jyrkän ei-sanan. Toiseksi neuvottelutuloksessa on täysin selvä tes-heikennys; työntekijöiden vuosittaista työai-kaa esitetään pidennettäväksi 24 tuntia vuosiansiota muuttamatta. Kuljetusalalla tämä tarkoittaisi käytännössä kolmesta 8 tunnin työajanlyhennyspäivästä eli pekkaspäivästä luopumista, koska päivittäistä työpäivää ei voida enää nykyisestä pidentää rikkomatta työaika- tai vuosilomalakia sekä ajo- ja lepoaika-asetusta.
Lisäksi työajanlyhennyspäivät ovat osa vuosien ja vuosikymmenten aikana tulleita kompensaatioita vastineena matalille palkkaratkaisuille. Luopumalla niistä luopuisimme samalla osasta vuosipalkkaamme. On myös huomioitava, että jos nykyinen osa palkan-saajia työskentelee vielä nykyistä pidemmällä vuosityöajalla, johtaa se edelleen työ-voiman vähentämistoimiin ja samalla yhä työttömien määrän kasvamiseen. AKT ei hy-väksy missään oloissa tietoisesti työttömyyttä kasvattavia ratkaisuja. Lopuksi on syytä huomioida, että neuvottelutulos esittää palkankorotukseksi pyöreätä nollaa seuraaval-le 12 kuukauden ajanjaksolle aikana, jona porvarihallituksenkin vertailumaassa Ruot-sissa on tehty 2,2 %:n keskitetty palkkaratkaisu ja palkansaajien vuosityöaikaa on ly-hennetty nykyisestään. Perusteena ruotsalaiset ovat todenneet, että nykyistä työaikaa jakamalla yhä useampi pääsee osalliseksi työmarkkinoita, eivätkä he ole näin niin suu-ressa vaarassa syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. AKT kannattaakin ruotsalaisten keskitetyn ratkaisun pääpiirteitä.
Haluan myös muistuttaa, että Suomen työmarkkinaosapuolten karkauspäivän neuvot-telutuloksesta loistavat poissaolollaan kokonaan kaikki ne työelämän laatukysymykset, jotka viime syksynä yksimielisesti hyväksyttiin SAK:n tavoitteiksi, joilla olisi tasapaino-tettu oleellisesti ratkaisua; harmaan talouden torjuntaohjelma, alipalkkauksen krimi-nalisointi, ammattiliittojen kanneoikeus, henkilöstön edustus yritysten hallinnoissa, nollatuntisopimuskielto, yhteistoimintalain muutokset jne. Näistä edellä kuvatuista rat-kaisuista ei olisi yhdenkään euron taloudellista vaikutusta sellaiselle yritykselle, joka jo nyt noudattaa voimassa olevia työehtosopimusten ja työelämälainsäädännön minimi-määräyksiä. Ja jos kuuntelee porvarihallituksen ministereiden kommentteja, tämä on jopa heidänkin tahtotilansa. Siksi herää kysymys; miksi nämä eivät sisältyneet kilpailu-kykysopimuksen neuvottelutulokseen? Palkansaajien kuorma on neuvottelutuloksessa yksiselitteisesti liian raskas, eikä se ole siten miltään osin AKT:n hyväksyttävissä.
Hyvät toverit,
Seuraavaksi onkin työnantajien ja porvarihallituksen näytettävä, että hekin osallistuvat taakankantoon. Työpaikkojen sosiaalista pääomaa ja luottamusta on rakennettava yhteistuumin.
Ei riitä, että olemme samassa veneessä. Jokaisen on myös soudettava venettä, voi-miensa mukaan.
Sellainen vene ei pysy kauan pinnalla, josta tulppa otetaan irti. Niinpä myös yritysten johdon pitää kantaa osansa taloustalkoissa. Osinkovirrat ja bonukset on suunnattava jatkossa investointeihin ja uusien työpaikkojen luomiseen. On tehtävä panostuksia työhyvinvointiin ja työelämän kehittämiseen. Ne ovat parasta lääkettä tuottavuuden kasvulle.
Porvarihallitukselta odotan tulevaisuudessa, että työmarkkinoiden yllätykset loppuvat. Konsensus, yhteisymmärrys edellyttää sekin luottamusta. Hallituksen ensimmäisen vuoden jälkeen tässä on kirittävää. Sopimisen kulttuuria on syytä vaalia. Se on suoma-laisen yhteiskunnan vahvin valtti globaalissa kilpailussa. Toiseksi vaadin, että porvarihallitus pitää lupauksensa mukaisesti kiinni siitä, että pal-kansaajien ostovoima ei näivety. Eurot on saatava kiertämään myös kotimaassa.
Lisäksi edellytän, että hallitus laittaa välistävetäjät kuriin. Veroparatiisien toimintaan, aggressiiviseen verosuunnitteluun, veronkiertoon ja muuhun porsasteluun on puutut-tava kaikin mahdollisin keinoin. Harmaassa taloudessa ei ole harmaan sävyjä, se on yk-siselitteisesti mustaa.
Hyvät toverit,
Porvarihallitus on lyhyen taipaleensa aikana kepittänyt tai yrittänyt kepittää palkansaa-jaa milloin milläkin keinolla. Toimia on perusteltu työllisyyden lisäämisellä. Todelliset, työllisyyttä oikeasti parantavat toimet loistavat tosiasiassa poissaolollaan.
Neuvottomuus vaikean työllisyystilanteen edessä näkyi jälleen porvarihallituksen vii-meisimmissä, työllisyyspaketiksi nimetyissä päätöksissä. Paketti kiristää työn vastaanot-tovelvoitetta, heikentää ammattitaitosuojaa ja pidentää työttömyysturvan karensseja.
Heikkoa täytyy työmarkkinoiden ymmärryksen olla, jos näillä keinoin kuvitellaan syn-tyvän lisää työpaikkoja. Suomen ongelma eivät ole laiskat työttömät, joita pitää kaikin keinoin potkia töihin. Ongelma on se, että työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Työn kysyntää ei ole riittävästi. Sitä ei synny lisää työttömiä kepittämällä.
Arvoisat kuulijat,
Liikenne- ja viestintäministeri Bernerin ajama sekä pääministeri Sipilän tukema liiken-nekaari-esitys uhkaa kuljetusalan työpaikkoja. Esimerkiksi tavaraliikennelupien pois-taminen alle 3,5 tonnin pakettiautoilta avaa jakelumarkkinat EU- tai ETA-maista tulevil-le yrityksille. Nämä vievät työt suomalaisilta kuljetusyrittäjiltä sekä kuljettajilta.
Porvarihallitus tavoittelee työvoimakustannusten halpuuttamista omien arvovalinto-jensa pohjalta. Jakeluliikenteen lisäksi niin linja- kuin kuorma-autoliikenteessä uhka-kuva on kokoaikaisten työsuhteiden muuttuminen yhä enemmän epätyypillisiksi ja osa-aikaisiksi.
Suomalainen taksijärjestelmä on kansainvälisestikin arvioituna huippuluokkaa niin kul-jettajien ammattitaidon kuin matkustaja- ja liikenneturvallisuudenkin osalta. Taksilii-kennelupien muuttuminen yrityskohtaisiksi tietää alan keskittymistä suuriin yrityksiin ja isoihin kaupunkeihin. Kuljettajien ammattitaitovaatimusten höllentäminen puoles-taan laskee taksipalveluiden tasoa.
Arvoisat kuulijat,
Kuka valvoo Bernerin esityksessä olevaa pienimuotoista kuljetustoimintaa, jota kuka tahansa voisi suorittaa maksimissaan 10 000 eurolla vuodessa? Haluammeko todella Suomeen Über-tyyppisiä kuljetuspalveluja?
Ihmettelen hallituksen sisällä olevaa keskustan ja perussuomalaisten välille puhjennut-ta kiistaa taksipalveluiden vapauttamisesta. Perussuomalaiset näyttävät nousevan nyt puolustamaan taksiliikennettä, kun puolue on aiemmin kääntänyt selkänsä täysin rahti-liikenteelle ja on valmis kumoamaan kabotaasia koskevat kansalliset tavaraliikennela-kia koskevat määräykset.
Uskon, että kysymyksessä on vain ennalta sovittu myrsky vesilasissa ja perussuomalai-set tulevat antamaan taksiliikennettäkin koskevassa asiassa vielä periksi keskustalle ja pääministeri Sipilälle, niin kuin he ovat tehneet jokaisen vaalilupauksensa kohdalla. Saivatko äänestäjät todella perussuomalaisilta sitä mitä vaaleissa tilasivat? Ei taida olla enää sellaista takkia olemassa, jota perussuomalaiset eivät ole kääntäneet. Perussuo-malaiset ministerit pitävät puheenjohtaja Soinin johdolla kynsin ja hampain kiinni mi-nisteriautojen takapenkeistä, vaikka äänestäjien kuluttajansuoja meni jo.
Ministeri Bernerin suunnitelmat, joita pääministeri Sipilä on vannonut tukevansa 110 prosenttisesti, yhtiöittää suomalaiset liikenneväylät, tyrmään yksiselitteisesti. Tälle halli-tukselle on tyypillistä, että se kulkee markkinavoimien matkassa. Hallitus haluaa siirtää julkisen toiminnan demokraattisen, eduskunnan valvonnan ulottumattomiin. Kun kan-sallisomaisuutemme, tiet, radat ja vesiväylät on ensin yhtiöitetty, onko seuraava askel myydä yhtiö ulkomaisille sijoittajille sekä jakaa voittovarat maa- ja metsätaloustuotta-jille ylimääräisinä investointiavustuksina, kuten ensimmäisen vuoden osalta porvarihal-lituksen toiminta-ajatuksena näyttää olevan.
Hyvät ystävät,
Porvarihallitus on päättänyt leikata myös ammatillisesta koulutuksesta 190 miljoonaa euroa. Leikkausta on perusteltu tarpeella uudistaa ammatillista koulutusta. Ammatilli-sen koulutuksen reformin muutokset lainsäädännössä ja rahoitusjärjestelmässä tulevat voimaan kuitenkin vasta vuoden 2018 alussa, mutta tuo 190 miljoonan euron leikkaus tehdään jo ensi vuonna. Jos säästöjä lähdettäisiin tekemään vain vähentämällä opiske-lijapaikkoja, ammatillisesta koulutuksesta katoaisi ensi vuonna jopa 18 000 aloitus-paikkaa.
Opetuksesta säästämällä leikattaisiin kustakin opiskelijasta maksettavaa rahoitusta vuodessa yli 1 200 euroa. Todennäköisesti koulutuksen järjestäjät hakevat säästöjä useilla eri keinoilla. Me olemme jo nähneet useiden koulutuksen järjestäjien aloitta-neen yt-neuvottelut säästöjen vuoksi.
Mitä näistä leikkaustalkoista voi pahimmillaan seurata? Pahimmassa tapauksessa am-matillisen koulutuksen aloituspaikkoja ei riitä peruskoulunsa päättäville nuorille ja vai-valla aikaansaatu koulutustakuu romuttuu.
Säästöt ammatillisessa koulutuksessa johtavat todennäköisesti myös siihen, että oppi-laitokset lakkauttavat koulutuslinjoja, joihin nuoret eivät hakeudu, vaikka alan työlli-syysnäkymät ovat hyvät. Tämä on karhunpalvelus monelle alalle, jossa olisi kysyntää osaavalle työvoimalle.
Jos taas kaikille nuorille halutaan tarjota koulutuspaikka, niin säästöt kohdistuvat am-matilliseen aikuiskoulutukseen. Eli leikataan aikuiskoulutuksesta ja heikennetään työ-väen mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen.
On iso vaara, että epämääräisellä ja tulkinnanvaraisella kirjauksella sekoitetaan opiske-lun ja työnteon välistä rajaa. Pahimmillaan nuorista ja maahanmuuttajista tulee ryh-mä, jota käytetään koulutussopimuksen kautta korvaavana työvoimana. Tilanteessa, jossa Suomessa on yli 400 000 työtöntä, meillä ei ole varaa tällaiseen kehitykseen.
SAK-lainen ay-liike haluaa uudistaa oppisopimuskoulutusta ja sopia pelisäännöt työpai-kalla tapahtuvalle oppimiselle. Ammatillisen koulutuksen opiskelijan, joka opiskelee yli puoli vuotta yhdenkestoisesti työpaikalla, tulee aina olla työsuhteessa.
Arvoisat kuulijat,
SAK-laisen ay-liikkeen on syytä olla ylpeä omista juuristaan. Siksi on erittäin tärkeää, että myös tulevaisuudessa olemme erottamaton osa poliittista työväenliikettä, emme-kä yritä mitenkään peitellä sitä. Reilusti ja avoimesti tunnustamme yhteiskunnallista väriä sekä tiedostamme, ketkä aidosti edustavat suomalaista palkansaajaa eduskun-nassa. Tästä olemme taas saaneet oivan näytteen viimeisen vuoden aikana.
Omasta ja AKT:n puolesta haluan toivottaa teille voimia aktiiviseen kansalaisvaikuttamiseen sekä iloista työväen vappujuhlaa! Vajaan vuoden päästä kunnallisvaaliuurnilla tavataan.
Kiitos!
|